Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Kisaraportti

Lisätty 11.10.2016

Lentokoneessa sain kirjoiteltua kisaraportin, tuli melko pitkä, joten laitetaan tähän vielä tiivistelmä:

Fiilis rauhallinen, homma hyvin hallinnassa. Uinti vahva, pyöräily kuuma, tuuli kohtuullinen, mutta kääntyi hidastavaksi. Tehot ja varsinkin nopeus alakanttiin. Juoksu ok, mutta takareisikramppi hidasti. Tyytyväinen olen lopputulokseen, uudestaan ei tarvitse tulla korjailemaan.

Pitkä versio (kuvat FinisherPix):

Aamulla herätys melko myöhään 4:20, aamiaista, aurinkorasvaa jne. kaikessa rauhassa. Lapsetkin mukaan samalla ja liikkeelle melkein aikataulussa. Kisapaikalle siirtyminen jäi kuitenkin pikkaisen viime tinkaan ja numerotatskojen laittoon jonottaessa meni puoli tuntia. Siltikään jonottaessakaan ei jännitys noussut, ennemminkin sain itseäni vielä rauhoitettua. Viimeisten joukossa olin, tatskan sain vajaa puoli tuntia ennen starttia, mutta se riitti hyvin pyörän valmisteluun, pukemiseen, jne. Ei tosin jäänyt ylimääräistäkään aikaa enkä nähnyt pro lähtöjä (enkä kuuluisaa kuvaa merikilpikonnasta heidän allaan). Etenin lössin mukana, kellonkin jätin pussiin, rauhassa muiden mukana n. 10min ennen starttia veteen, lasien pidon tarkastus, ja sitten uimaan lähtöviivalle. En ollut saanut tehtyä perusteltua päätöstä paikasta lähtölinjalla, niin menin vain sen mukaan missä näytti olevan tilaa. n. 10m laiturista, kolmisen metriä eturivistä, paraatipaikka, mutta oletin tulevan melkoista painia kun pystyssä odottajat menevät vaakaan uimaan. Aikaa odotella oli aika paljon, mutta mikäs siinä oli kellutellessa, vettä polkiessa.

 

Paukusta uimaan, vähän tuli kolhuja, mutta yllättävän vähän. N. 100m jälkeen oli jo hämmästyttävän rauhallista. Kirkkaassa vedessä oli helppo katsella peesejä, eikä aallokko häirinnyt. Vedot sain pidettyä aika rentoina, tekniikkaankin ehti vähän panostaa. N. kilsan kohdalla leveä lähtörintama sitten alkoi tiivistyä ja kontaktia tuli suorastaan enemmän kuin alussa. Pari potkua naamaan ja pientä vuotoa laseihin, mutta ei tarvinnut tyhjentää. Kääntöpaikan jälkeen ryysis rauhoittui taas, ehkä oma ryhmä ajautui hieman ulos. Heti kohta käännöksen jälkeen vasen jalkapohja ilmoitti krampin tulosta. Niitä on ollut nyt koko syksyn ja vähän huolestutti. Vauhti alas, pientä jumppaa ja rentoutusta, ja onneksi se laukesi, ryhmä tosin karkasi sen 10m ettei kannattanut enää lähteä repimään kiinni, suunnistin sitten keskemmälle toisen ryhmän sekaan. N. kilsa ennen loppua aloin olla vähän jojon päässä, hetkittäin tuli eroa peesiin ja piti vetoon keskittyen repiä kiinni. Huomasi miten peesatessa ei pysty pitämään vetoa puhtaana. Kädet alkoivat väsyä, ja oikean pohkeen krampinalku sitten taas pakotti lyhyeen hidastukseen juurin ennen uintimaalia. Sekin onneksi meni hyvin ohi. Uinti kaiken kaikkiaan vahva, 1:10:49 oli parempi kuin odotin. Reitti oli ilmeisesti nyt oikeammin sen 3,86km eikä noin 4 niinkuin aiemmin.

Uintimaalissa uimapuku pois ja kisapuku ylös.Uintimaalissa uimapuku pois ja kisapuku ylös.

 

Rampissa uimapuku alas ja kisapuvun hihoja kiskomaan, hyvin sujui, mitä nyt järjestäjien avustajat vaihtoteltassa vähän tulivat sotkemaan vaihtoa.

 

Pyöräilyn alussa tuntui nihkeältä, nopeus vaisu, mutta watit ok. Alkuun ylämäki ja vastatuuli, Kuakinin päässä kun käännyttiin takaisin, niin vaihteet loppuivat kättelyssä kesken, 65+ oli vauhtia. Queen K:lle kun päästiin, niin edelleen oli myötäistä ja vauhti hurja. Tuntui taas liian helpolta. 40km kohdalla lentokentän nurkalla sitten yhden harjanteen ylitys muutti kaiken, vastatuuli iski takaisin ja isoa eturatasta ei sitten tarvinnutkaan tuntiin edes alamäissä. Samalla aurinko alkoi porottaa kunnolla ja vedellä lotraaminen alkoi. Jokaiselta juottoasemalta vesipullo ja melkein joka asemalta urheilujuomaa pillipullo täyteen. Neste upposi ja patukoita lisäksi. Syke vain pysyi korkealla, watit vähän alhaalla.Queen K pyöräosuudenpaluumatkalla.Queen K pyöräosuudenpaluumatkalla. Samaa vauhtia menijöitä oli paljon, erilaiset kuskit kun menivät ala- ja ylämäkiä eri vauhtia, niin ohituksia oli paljon suuntaan ja toiseen. Tuomareita oli jonkun verran peesejä katsomassa, mutta ei oikein tarpeeksi, ainakin kaksi löyhää peesilössiä meni ohi. Hawin nousussa ja varsinkin laskussa sitten porukka alkoi harveta. Laskun jälkeen vasta sain sykkeen tasaantumaan normaalille tasolle, jopa vähän alle. Kawaihaen tuulensuojaisessa nousussa pyörän mittari näytti 40C ja tunnekin oli varsin kuuma, mutta siitä taas loput ˜50km sivuvastainen viilensi. Hieman tunsi itsensä huijatuksi kun sitä paluumatkan odotettua myötätuulta ei tullutkaan vaan oli kääntynyt takaisin sivuvastaiseksi, ja keskari ei noussutkaan vaan laski. Viimeinen 10km oli aika vaikeaa, juoma loppui kesken kun huoltopisteet loppuivat. Vessaankin alkoi olla jo pakko päästä. Pyörä 5:30 (keskarit 32.8km/t, 141BpM, 195W, NP 209W). Hitaampi kuin toivoin, mutta niin se oli muillakin. 45 minuuttia enemmän kuin Barcelonassa samalla matkalla ja teholla.

 

 

Toisessa vaihdossa sitten vessareissu, vaihtoteltassa vähän sähläystä pussin kanssa, ja matkaan. Lippiksestä löytyi geelien seasta varpaiden voiteluun käytetty sinkkivoideputki (meni onneksi roskiin eikä suuhun…). Juoksu alkaa pienellä nousulla, eikä tuntunut hyvältä, halusin kuitenkin lähteä reippaasti. Toinen kilsa tasaisella Ali’i drivella alkoi sitten kellon mukaan kulkea mukavasti vaikkakaan ei helposti. Päätin noudattaa “unelmavauhtia” juoksussa ja menin tasaisia 4:40-4:45 kilometrejä vaikka tiesin pystyväni niitä vain tasaisen osuuden. Juoksuosuuden alkua.Juoksuosuuden alkua.Rannan pätkä tuntuikin “ihan hyvältä” ja mielessä laskeskelin tasaisen hidastumisen vauhteja 10:30 loppuaikaan. Kannustusta riitti omilta ja vierailta. Jokaisella huoltopisteellä (1,5-2km välein) mukillinen Gatoradea, vähän vettä suuhun ja päälle. Pari mukillista jäitä jaettuna lippikseen ja puvun kaulasta ja niskasta sisään. 15km kohdalla kun reitti irtosi rannasta pienellä nousulla iski yllättävä kireys oikeaan takareiteen, vauhtia vähän pois ja heti kohta Palanin kova jyrkkä nousu varmuuden vuoksi pääosin kävellen (kannatti siinä kävellä muutenkin). Siitä sitten Queen K:lle pitkille puuduttaville suorille ja loiviin pitkiin mäkiin. Takareisi kramppasi kevyesti, parilla venytyksellä ja kävelyaskeleella kuitenkin selvisin. Vauhtia piti kuitenkin pudottaa 5:10/km tietämille jo nyt ja 10:30 tavoite karkasi heti. Loppumatka oli sitten vain toteutusta väsymystä ja tuskaa vastaan, askel kerrallaan, jäähdytykseen ja juoman&energian upotukseen keskittyen. Energy lab:iä on moni pelotellu, olihan se kuuma mäki, mutta alamäkikin huomioiden ei paljoa hidastanut. 10:40 oli seurava aikaraja, se menisi kevyesti jos vain pysyi juoksulla, ja hyvin pysyi. Ylämäkikilsatkin alle 6/km. Palanin päältä alamäkeen loppukiriä, edelleen mietin vain senhetkistä nopeutta, vasta Ali’i driven loppusuoralle kääntyessä aloin nautiskella maaliintulosta, ”kiri” loppuun asti ja tuuletukset vasta viivalla. Juoksu 3:46, ei vauhdikasta, mutta ei sitä voinut olettaakaan, kova pyöräosuus, helle ja mäet ottivat veronsa.

Maalin riemua.Maalin riemua.

 

Loppuaika 10:37:29, oma odotusaika oli 10:20, eli sikäli hieman pettymyt, mutta mikään ei jäänyt kaivelemaan. Vaihdoista olisi voinut ottaa vähän pois vaihtoharjoittelulla ja _jos_ juoksukrampit olisi osannut ennakoida, niin tasaisempi vauhdinjako olisi voinut pari minuuttia tuoda. Kunto olisi toki voinut olla parempi, kunnonajoitus ei tänä vuonna onnistunut kuten viime vuonna, 12 kuukauden valmistautuminen oli niin pitkä, että kuntohuiput eri lajeissa tulivat taas eri aikoihin kuten monesti ennenkin.

 

Hieno oli käydä, mutta tuskin tulee intoa tulla toiste. Samanmittaisia kisoja on lähempänä ja halvemmalla. Tämän kisan suuruus tulee huippujen läsnäolosta, kovasta tasosta ikäsarjoissa, historiasta, kisahulinasta, uskomattomasta määrästä talkoolaisia ja tietysti rajuista olosuhteista. Mikään niistä ei ole sellainen syy jonka takia haluaisin _uudestaan_ tänne maksaa ja matkustaa.

 

Tässä paluulennon vieruskaveri kovasti kehuu maastotriathloneja ja XTerraa, siinä voisi olla ideaa _jos_ innostuisi maastopyörän hommaamaan. En kuitenkaan nyt ala suunnittelemaan mitään ensi kesäksi. Katsotaan sitten lähempänä mihin innostuu ja missä kunnossa jalat ovat.